Hilja Pärssinen-Liinamaa

Halsualta, Keski-Pohjanmaalta maailmalle ponnistanut Hilja Pärssinen (Lindgren vuoteen 1899 saakka) kuului 1900-luvun alun työväenliikkeen johtohenkilöihin. Vuonna 1876 pastori Karl Lindgrenin perheen nuorimmaksi tyttäreksi syntynyt ja Sortavalan opettajaseminaarissa kansakoulunopettajaksi opiskellut Pärssinen oli poikkeuksellinen työväenliikkeen naisjohtaja, sillä hänellä ei ollut varsinaista työläistaustaa. Pärssinen nousi jo 1900-luvun alkuvuosina työväen naisliikkeen johtohahmoksi ja vuosina 1907–1912 hän vastasi työläisnaisten äänenkannattajan, Työläisnainen-lehden, toimituksesta yhdessä Miina Sillanpään kanssa. Lisäksi Pärssinen oli työväenliikkeen suosituimpia runoilijoita. Hilja Liinamaan nimellä Pärssinen kirjoitti useita runokokoelmia ja hänen runojaan julkaistiin runsaasti työväenlehtien sivuilla.

Pärssinen oli vuonna 1907 järjestetyissä ensimmäisissä eduskuntavaaleissa ainoa Sosialidemokraattisen Puolueen listoilta valittu naiskansanedustaja, jolla oli laajempi muodollinen koulutus. Juuri koulutus ja hyvä kielitaito mahdollistivat Pärssisen nousun korkeaan asemaan työväenliikkeessä. Suuri osa työväestöstä ei osannut juuri muuta kuin omaa äidinkieltään, joten työväenliikkeen oli kansainvälisistä uutisista ja aatteista tietoa saadakseen turvauduttava Pärssisen kaltaisiin koulutettuihin henkilöihin. Pärssinen oli ajan tunnetuin suomalainen nainen myös kansainvälisessä työväenliikkeessä ja hän teki yhteistyötä merkittävimpien eurooppalaisten naissosialistien kanssa.

Pärssisen tärkeimpiä poliittisia tavoitteita oli saada voimaan yleinen oppivelvollisuus, parantaa naisten työolosuhteita ja kohentaa aviottomien äitien ja heidän lastensa asemaa. Keskeisin yksittäinen hanke oli saada aikaan äitiysvakuutus, joka takaisi kaikille naisille palkallista vapaata työstä ennen ja jälkeen synnytyksen. Lisäksi Pärssinen vaati uskonnonvapautta, jossa kenenkään ei olisi pakko tunnustaa mitään uskontoa. Monet keskiluokan naiset vastustivat voimakkaasti hänen ajamiaan tavoitteita ja niiden vuoksi Pärssisen suhteet myös omiin sisaruksiin viilenivät. Hänen uskonnonvapautta koskevat vaatimukset tulkittiin hyökkäykseksi Jumalaa vastaan ja Pärssinen oli jopa syytettynä oikeudessa jumalanpilkasta vuonna 1910. Hän itse kuitenkin korosti haluavansa muuttaa uskonnon vain henkilökohtaiseksi omatunnon kysymykseksi.

Suomen sisällissodassa vuonna 1918 Pärssinen toimi hetken aikaa punaisen hallituksen ministerinä. Punaisten hävittyä sodan hän pakeni Neuvosto-Venäjälle yhdessä aviomiehensä Jaakko Pärssisen kanssa, mistä heidät kuitenkin palautettiin vuonna 1919 takaisin Suomeen. Pärssinen tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen maanpetoksesta, mutta hänet armahdettiin vuonna 1923. Vapautumisensa jälkeen hän jatkoi työtään opettajana. Vuoden 1929 eduskuntavaaleissa Pärssinen valittiin jälleen eduskuntaan SDP:n edustajana. Hän toimi kansanedustajana aina vuoteen 1935 saakka, jolloin hän menehtyi rintasyöpään.

POHDITTAVAKSI:

1) Miksi Pärssisen ajamia poliittisia hankkeita vastustettiin 1900-luvun alkuvuosina?

2) Miten Pärssisen ajamat asiat näyttävät toteutuneen 2000-luvun Suomessa?    

Filosofian maisteri/Historiantutkija Mikko Kemppainen


LÄHDELUETTELO:

Asikainen, Sari 1994. ”Me toivomme ihannemaata” – Hilja Pärssisen varhainen aatemaailma ennen kansanedustajuutta. Julkaisuja – Sarja N 9/1994. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimusyksikkölaitos, naistutkimusyksikkö.

Hentilä, Marjaliisa 1989. Maa jossa piiatkin saivat äänestää. Suomen työläisnaisliikkeen kuva kansainvälisessä lehdistössä 1906–1914. Teoksessa: Laine, Leena & Markkola, Pirjo 1989 (toim.). Tuntematon työläisnainen. Vastapaino, Tampere. 162–185.

Ingman-Toivonen, Eeva-Maija 2008. ”OIKEUTTA ÄIDEILLE!” Kansanedustaja Hilja Pärssisen äitiyshuoltoaloitteet kansainvälisen äitiyshuoltoliikkeen kontekstissa vuosina 1900–1935. Suomen historian julkaisematon pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.

Katainen, Elina 2013. Vapaus, tasa-arvo, toverillinen rakkaus – Perheen, kotitalouden ja avioliiton politisointi suomalaisessa kommunistisessa liikkeessä ennen vuotta 1930. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki.

Kilpi, Sylvi-Kyllikki 1944. Hilja Pärssinen. Teoksessa: Suomalaisia sosialisteja II. Työväen sivistysliitto, Helsinki. s. 157–200.

Kilpi, Sylvi-Kyllikki 1967. Hilja Pärssinen. Teoksessa: Soikkanen, Hannu (toim) 1967. Tiennäyttäjät 1. Suomen työväenliikkeen merkkimiehiä Ursinista Tanneriin. Tammi, Helsinki. 121–161.

Kemppainen, Mikko 2015. Työväenliikkeen naiskirjailijoiden perhe- ja avioliittokritiikki 1900-luvun alun suomalaisissa työväenlehdissä. Teoksessa: Hytönen, Kirsi-Maria & Laine-Frigren, Tuomas (toim.). Työläisperhe arjessa ja kriiseissä. Väki voimakas 28. Työväen historian ja perinteentutkimuksen seura, Tampere. 23–52.

Launis, Kati 2008. ”Alin aidanvitsa, unteni kukka”. Hilja Pärssinen työläisnaisten runoilijana. Teoksessa: Hannikainen, Matti & Lohikoski, Pia. (toim.) Työväki lähtee – mihin suuntaa tutkimus? Väki voimakas 21. Työväenhistorian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki. 54–84.

Lähteenmäki, Maria 1989. ”Pohjoinen mallimaa” Suomen työläisnaisliikkeen kansainvälistyminen. Teoksessa: Laine, Leena & Markkola, Pirjo 1989 (toim.). Tuntematon työläisnainen. Vastapaino, Tampere. 140–161.

Oikarinen, Sari 1997. Hilja Pärssinen – Työväenliikkeen poliitikko ja runoilija. Teoksessa: Ahtisaari, Eeva et. al. Yksi kamari – Kaksi sukupuolta – Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset. Eduskunnan kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 4, Helsinki. s. 126–144. 

Lisämateriaalia:
http://areena.yle.fi/1-1285017
http://itsenaisyys100.fi/vapaussota-vallankumous-sisallissota-1918/