Hilma Mannonen

Vuonna 1937 lavansaarelainen Hilma Mannonen sai työpaikan, jonka hän muistaisi koko elämänsä. Hänestä tuli kotipaikkansa merivartioaseman emäntä. Kaukana Suomenlahden ulkomerellä sijainnut Lavansaaren asema oli Suomen ensimmäisiä ja perustettu vuonna 1930, kun Merivartiolaitos aloitti toimintansa kieltolain valvonnan välineenä. Asemalla työskennelleiden merivartijoiden tehtävänä oli ehkäistä salakuljetusta, valvoa merirajaa, pitää yllä järjestystä ja avustaa merihätään joutuneita. Hilma puolestaan huolehti siitä, että mereltä palaavia miehiä odotti aina lämmitetty asema ja maistuva ruoka.

Hilma oli ehtinyt työskennellä asemalla vasta kaksi vuotta, kun talvisota syttyi vuonna 1939. Sodan takia Merivartiolaitokset alukset ja miehistö liitettiin osaksi Suomen laivastoa. Marraskuun viimeisen päivän aamuhämärässä pommien repiessä Lavansaaren mäntyjä silpuksi pakenivat aseman miehet apuvene AV-114:llä kohti Someria. Emäntä päätti kuitenkin jäädä saareen ja piiloutua aseman kellariin.

Tämä osoittautui Hilman pelastukseksi, sillä vain kuuden kilometrin päässä Somerin rannasta Lavansaaren merivartijoiden pakomatka päättyi neuvostoliittolaisen sota-aluksen tykkien tuleen. Hilma puolestaan joutui saareen nousseiden sotilaiden vangitsemaksi ja talvisodan hän vietti Neuvostoliitossa sotavankina. Kun rauhan palasi keväällä 1940, Hilma vapautettiin ja rohkea emäntä palasi hoitamaan merivartijoiden muonitusta. Sodan keskellä hän löysi itselleen lopulta myös aviomiehen.

Moskovan rauhansopimus solmittiin vuonna 1940 ja sen seurauksena Suomenlahden ulkosaaret eli Lavansaari yhdessä Tytärsaaren, Seiskarin ja Suursaaren kanssa luovutettiin Neuvostoliitolle. Jatkosota syttyi jo seuraavana vuonna ja kesti vuoteen 1944 saakka. Hilma Mannonen palveli Merivartiolaitoksella emäntänä vuoden 1944 kesään asti.

Sodan jälkeen Merivartiolaitos liitettiin osaksi Rajavartiolaitosta. Uudet rajat muuttivat merivartioinnin toiminta-aluetta, kun valvonta menetetyillä ulkosaarilla, Laatokalla ja Petsamossa päättyi kokonaan. Lisäksi Porkkalan vuokra-alueen itä- ja länsipuolelle syntyi uusi raja, jolla merivartijat partioivat vuoteen 1956 asti. Ulkosaarten vesille palattiin vielä vaaralliseen miinanraivaukseen, mikä sodan jälkeen oli merivartijoiden tärkeimpiä tehtäviä.

POHDITTAVAKSI:

1) Mihin merivartijoita tarvitaan tänä päivänä?

2) Tarina ei kerro, miksi Hilma Mannonen päätti pommitusten alkaessa jäädä Lavansaareen. Pohdi, mitkä syyt vaikuttivat Hilman päätökseen?

3) Millainen Suomi saattaisi olla, jos sodan seuraukset olisivat olleet toisenlaiset?

Merivartiomuseo Elina Pylsy-Komppa & Vilma Lempiäinen

LÄHDELUETTELO:

Sundbäck, Esa 2005: Merivartiointia 75 vuotta, Merivartiolaitoksen ja merivartioston historia 1930–2005. Rajavartiolaitoksen julkaisu.