Hiski Salomaa

Hiski Salomaa, alkujaan Hiskias Möttö, syntyi Kangasniemellä keväällä 1891. Hänen äitinsä oli naimaton kyläräätäli, joka asui yhdessä siskonsa ja tämän perheen kanssa. Hiskin isä oli hänen äitinsä siskon mies. Sen ajan suomalaisella maaseudulla aviottomat lapset leimattiin helposti. Ja kun Hiskistä tuli siirtolaiseksi lähdettyään hieman varallisuutta kerännyt levylaulaja ja kaiken lisäksi työväenaatteen kannattaja, olivat elävän legendan osa ja kuolematon jälkimaine taattuja.

Hiskias lähti Amerikkaan 18-vuotiaana syksyllä 1909. Hänen passiinsa on merkitty lisänimenä Salomaa. Kuten monet siihen aikaan siirtolaisiksi lähteneet suomalaiset, Hiskias matkusti yhdessä ystävien kanssa. Hän suuntasi kohti pohjoista Michiganin osavaltiota, jossa oli jo suuri määrä suomalaisia. Hiski oli kouluttautunut räätäliksi ja harjoitti Yhdysvalloissa omaa ammattiaan, eikä mennyt monien muiden lailla esimerkiksi kaivoksille.

Hän oppi jonkin verran englantia, mutta hänen asiakkaansa olivat pääosin suomalaisia, ja vapaa-aikakin kului suomalaisten parissa. Salomaa oli soitellut ja laulellut lapsesta saakka, ja Amerikassa hänestä tuli suosittu viihdyttäjä: hän esitti itse sanoittamiaan iskelmiä, kupletteja, suomalaisten seurantaloilla, joita amerikanenglannilla eli fingliskalla kutsuttiin haaleiksi. Eräs Hiskin rakastetuimmista lauluista on Tiskarin polkka, jossa hän eläytyy amerikansuomalaisten piikojen elämään:

"Siellä ku istutaan puoleen yöhön, kotia tultua aletaan työhön, muuta ei kerkii ku dressan vaihtaa ja hellun kotia laittaa."

Myös elämänkumppanin, kotiapulaisena työskennelleen Aini Saaren, Hiski löysi Michiganin amerikansuomalaisten keskuudesta. Pariskunta avioitui vuonna 1915, ja he perustivat oman räätälinliikkeen Hancockiin. Ammatin ohella heitä yhdisti aate: viimeistään Yhdysvalloissa Hiskistä ja Ainista tuli työväenaatteen kannattajia. Hiski opiskeli 1920-luvulla suomalaisessa työväenopisto Work People’s Collegessa Minnesotan Duluthissa ja oli todennäköisesti jäsen Industrial Workers of World -nimisessä anarkistisessa työväenjärjestössä.

Hiski muistetaan kupletistaan Lännen Lokari. Siinä hän kuvailee hauskasti raskaita töitä tehneiden ja kiertävää elämää viettäneiden siirtolaismiesten arkea. Laulu päättyy säkeisiin:

"Mutta punapuun kantoon ku torppansa laittaa, niin sinne se ilon päivä koittaa. Vaikka maailman myrskyt meitä tuudittaa, niin vapaus se varmasti voittaa."

Hiski ja Aini kiersivät itsekin työn perässä laajasti Yhdysvaltoja ja tekivät myös pitkiä matkoja Suomeen. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet he asuivat New Yorkin Harlemissa, jossa siihen aikaa oli suomalaisalue, Finntown. Raskas työ ja kiertelevä elämä jättivät jälkensä: vanhentuva Hiski kärsi monista vaivoista. Hän kuoli vuonna 1957 New Yorkissa 66-vuotiaana, ja hänet on haudattu vaimonsa kotipaikkakunnalle Vehmaalle, kolme vuotta aikaisemmin syöpään menehtyneen Ainin viereen.

Hiski Salomaa oli oivaltava kupletisti, hauska esiintyjä, itsenäinen ammatinharjoittaja ja tasa-arvoa ajanut vasemmistolainen, mutta samalla yksi tuhansista, tyypillinen suuren siirtolaisaallon mukana Yhdysvaltoihin huuhtoutunut nuori.

POHDITTAVAKSI:

1) Miksi Suomesta lähdettiin siirtolaiseksi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella? Miksi juuri Yhdysvaltoihin?

2) Oliko Hiski Salomaa elinaikanaan tunnettu Suomessa?

3) Miten ”fingliska” muotoutui?

FM Silja Pitkänen

LÄHDELUETTELO:

Pitkänen, Silja ja Sutinen, Ville-Juhani: Värssyjä sieltä ja täältä. Hiski Salomaan elämä ja laulut. Teos, 2011.