J.K. Harju

Johan Knut Harju syntyi 1910 Helsingissä vähävaraiseen perheeseen. Pohjanmaan Isojoella vietettyjen nuoruusvuosien jälkeen Harju palasi kaupunkiin vuonna 1924. J. K. Harjun, kutsumanimeltään Jukan koulunkäynti jäi kuusivuotiseen kansakouluun. Vähäisestä koulunkäynnistään huolimatta Harju oli innokas lukija jo pienestä pitäen. Itseoppinut ja etevä kirjoittaja tarinoi lehtiin ja kilpailuihin salanimillä. Harju hankki kirjoituksillaan taskurahaa välttäen näin hänelle epämieluisaa porvarillista työtä. Alkoholiongelmainen Harju eli koko aikuisikänsä vailla vakituista asuntoa ja majoittui milloin missäkin: Siltojen alla, alkoholistihuoltoloissa, vankiloissa ja yömajoissa.

Epävakaasta elämästä ja alkoholin suurkulutuksesta huolimatta J. K. Harju teki mittavan elämäntyön laitapuolen perinteenkerääjänä. Hän ajautui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston  piiriin vuonna 1962 järjestetyn kilpakeräyksen yhteydessä ja omisti loppuelämänsä keräysprojektilleen. Arkistoon on tallennettuna huikeat 30.000 konekirjoitusliuskaa J. K. Harjun tekstejä vuosilta 1964–1977. Teräväkynäinen tarkkailija on teksteissään tarinoinut omista kokemuksistaan mutta myös innokkaasti haastatellut muita laitapuolen kulkijoita. Tekstejä ei ole teosmuodossa julkaistu mutta alkuperäiset arkistoaineistot ovat kiinnostuneiden käytettävissä SKS:n arkistossa.

Sillan alusten Lönnrot dokumentoi muistitietoa, urbaania perinnettä ja kaupunkihistoriaa kadun tasolta. Huoltoloiden ja yömajojen erityisyhteisöjen verkkainen maailma oli kirjottavalle haastattelijalle otollinen ja marginaalin jäsenenä Harju pääsi muistikirjansa kanssa sinne mihin akateeminen tutkija ei ehkä olisi eksynyt.

Keräilytyön jatkumisen mahdollistivat akateemiset mesenaatit ja toimittajaystävät: Kun Harju oli taas kerran päätynyt putkaan ja kirjoituskone panttilainaamoon tulivat ystävät apuun ja lunastivat Harjun sekä työvälineen ulos. Myös vankilassa Harjulla oli erityislupa kirjoituskoneensa käyttämiseen.

Harju oli tietoinen keräilyprojektinsa yleisöstä ja siitä että tekstit tallennetaan arkistoon. Muistiinpanojensa mukaan hän kirjoitti tulevaisuuden ihmiselle. Hän kertoi pysyvänsä erossa alkoholista vaivattomasti silloin kun keskittyi keräily ja kirjoitustyöhönsä. Kirjoittaminen kannatteli Harjua.

Harjun ainoaksi pidemmäksi julkaistuksi teokseksi jäi Tervalammen parantolan historiikki Tervalammen turisti. Jukka Harju kuoli Tervalammella 66-vuotiaana vuonna 1976.

POHDITTAVAKSI:

1) Miksi Harjun keräämä aineisto on arvokas dokumentti nyky-ihmiselle?

2) Miten muistitieto ja kaupunkitarinat palvelevat historiasta kiinnostunutta?

Tutkija Heli Paakkonen

LÄHDELUETTELO:

Lähteenmaa, Kaarlo 1975: Suuri elämäntyö ”laitapuolen kulkijain” joukossa. Kansanperinnettä 30 000 liuskaa siltojen alta. Keskisuomalainen 14.9.1975.

Heikkilä, Soile 2013: Kapinaa marginaalissa? Laitapuolen vastapuheen tarkastelua. Kandidaatintutkielma. Helsingin yliopisto. Folkloristiikka.

Maksimainen, Mervi 2007: Asunnottomien alkoholistien arki. Mikrotason tarkastelu Helsingistä 1967- 1972. Pro gradu. Helsingin yliopisto.Valtiotieteellinen tiedekunta. Yhteiskuntahistorian laitos.

Paakkonen, Heli 2014: Kallion paikat esitettyinä tiloina : J. K. Harjun kertoma ja keräämä kaupunki. Pro gradu. Helsingin yliopisto. Kulttuurien tutkimuksen laitos. Folkloristiikka.2014.

ARKISTOAINEISTO

SKS KRA = Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkisto.

SKS KRA. Harju, Johan K [XXXX]. [XXXX] 1964-1977.

SKSÄ = Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Äänitearkisto

SKSÄ [nauhasarja] [nauhanumero]: [kartuntavuosi]

SKSÄ 2-4.1970. Kertoja Johan K. Harju.