Jouko Turkka

Suomen teatterimaailman kiistellyimpiin hahmoihin lukeutunut Jouko Turkka syntyi vuonna 1942 Pirkkalassa. Hän kävi Tampereen klassillista lyseota, josta kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1963. Turkka valmistui Suomen teatterikoulun ohjaajalinjalta vuonna 1967. Poliittisilta katsomuksiltaan Turkka oli vasemmistolainen. Hän pyrki SKDL:n listoilta eduskuntaan vuonna 1972, mutta jäi valitsematta.

1960- ja 1970 -luvuilla Turkka työskenteli sekä Seinäjoen, Joensuun ja Kotkan kaupunginteattereissa teatterinjohtajana. Vuonna 1971 hän oli keskeinen hahmo kulttuurikiistassa, jossa kiisteltiin Turkan hyökkäävinä ja karkeina pidettyjen näytelmäsovitusten sopimisesta Joensuun Kaupunginteatterin ohjelmistoon. Näyttelijät menivät lakkoon ja Turkka erosi, mutta lopulta päädyttiin jonkinmoiseen sovintoon. Helsingin Kaupunginteatterin apulaisjohtajana Turkka toimi vuosina 1975–1982.

1980-luvulla Turkka oli Teatterikorkeakoulussa sekä näyttelijän- että ohjaajantyön professorina ja kolmisen vuotta myös rehtorina. Hän muokkasi varsin rajusti koulun opetusmenetelmiä korostamalla mahdollisimman luonnollisen kehollisen ilmaisun merkitystä näyttelemisessä. Turkan opetuksen keskeisenä ajatuksena oli suuren henkisen ja ruumiillisen latauksen – joka ilmeni esimerkiksi huohottamisena ja murisemisena – avulla vapauttaa näyttelijä turhasta itsensä tarkkailusta ja ”mukanäyttelemisestä”. Näyttelijän elämään eivät Turkan oppien mukaan myöskään kuulunut tekotaiteellisuus, kapakoissa istuminen tai välinpitämätön maailman halveksiminen.

Teatterikorkeakouluajan jälkeen Turkka ohjasi kaksi ristiriitaisen vastaanoton saanutta ja kiivasta keskustelua herättänyttä televisiosarjaa. Turkan sovitusta Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä (1989) kiitettiin televisiokerronnan uudistamisesta, vaikka mumisevat ja kuolaavat veljekset eivät olleetkaan kaikkien katselijoiden mieleen. Kiimaiset poliisit -sarjan (1993) maailma oli väkivaltainen ja hullu, ja eduskuntaa myöten pelättiin sarjan pilaavan poliisikunnan ja ehkä jopa koko Suomen maineen. Turkka on esiintynyt entisen oppilaansa Jari Halosen elokuvissa Back to the USSR – takaisin Ryssiin (1992) ja Aleksis Kiven elämä (2001), ja tehnyt poikansa Juhan kanssa televisioon Turkka & Turkka –talk showta. 1990-luvulla Turkka alkoi erakoitua ja keskittyi kirjoittamiseen; hänen romaaninsa Häpeä oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 1994.

Turkkaa pidettiin usein karkeana ja pirullisena, mutta hänet tunnettiin myös laajalti lukeneena ja sivistyneenä miehenä, joka seurasi tarkasti maailman tapahtumia. Turkka on saanut useita taidealan kunnianosoituksia ja palkintoja, ja hänelle myönnettiin Teatterikorkeakoulun kunniatohtorin arvonimi vuonna 2009. Jouko Turkka kuoli syksyllä 2016 Pirkkalassa pitkään sairastettuaan.

POHDITTAVAKSI:

1) Minkälaista toimintaa Turkka mahtoi pitää ”tekotaiteellisena”?

2) Miksi monet suomalaiset vierastivat Jouko Turkan näkemystä Kiven seitsemästä veljeksestä naamaa vääntelevinä ja alkukantaisina maalaistolloina?

HuK Jaana Paretskoi

LÄHDELUETTELO:

http://www.hs.fi/muistot/a1306062842454

http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/Edesmennyt-Jouko-Turkka-70-vuotishaastattelussaan-Olen-ylpeä-entisistä-näyttelijäoppilaistani/811422