Kalevi Suomela

Helsinkiläisen Kalevi Suomelan (s. 1939) kädenjälki tuntuu suomalaisessa 1960-luvun opiskelija- ja rauhanliikkeessä. Hän oli rauhanliike Sadankomitean perustajia (1963) ja modernin elokuvaliikkeen pioneeri. Vanhemmat kuuluivat 1930–luvulla ensimmäisen sukupolven helsinkiläisiin ”Pitkänsillan pohjoispuolella”. Sähköasentaja-isä oli Satakunnasta ja äiti Kymenlaaksosta. Perheessä tuntui kevään 1918 perintö, sillä isoisät olivat taistelleen punaisten puolella.

Kalevi Suomelan yhteiskunnallinen herääminen tapahtui lukiovuosina. Hän aloitti 1960 sosiologian opiskelut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kesän 1962 Suomela vietti Englannissa, josta toi Suomeen ajatuksen sitoutumattomasta rauhanliikkeestä. Ydinsota uhkasi ja Suomessa tilannetta kiristi Neuvostoliiton nootti syksyllä 1961. Samaan aikaan alkoi keskustelu pasifismista, perustuen ikätoveri Pentti Linkolan pamflettiin Isänmaan ja ihmisen puolesta – mutta ei ketään vastaan (1960).

Rauhanliike haki dialogia idän ja lännen välille, kylmää sotaa lieventämään. Suomelasta tuli Sadankomitean puheenjohtaja. Vastustettiin asevarustelua ja ajettiin tieteellistä rauhantutkimusta. Tiedottamiseen panostettiin, ja vuonna 1966 perustettiin Ydin-lehti. Suomela oli Tammen Huutomerkki-sarjan aloitteentekijöitä 1968. Hän junaili yhdenasianliikkeitä. Tricont keskittyi kolmannen maailman problematiikkaan ja Marraskuun liike oli kodittomien alkoholistien asialla. Suomela oli mukana miesten ja naisten tasa-arvoa edistäneessä Yhdistys 9:ssä, ja seksuaalipoliittisessa Sexpo-yhdistyksessä (1969).

Suomela ja ensimmäinen puoliso Helena jättivät merkittävän jäljen 1960-luvun poliittiseen yleisilmeeseen. Aikakauden radikalismia leimasi puolueiden yli kulkenut yhteistyö vasemmiston välillä. Nuoremmat sukupolvet lievensivät vanhojen sosiaalidemokraattien ja kovien kommunistien välillä ollutta vihamielisyyttä. Sadankomitealaisuudesta tuli voimakas sukupolvi-identiteetti. Monet sen omaksujista siirtyivät jo 1960-luvun lopulla edistämään liikkeen tavoitteita puolueisiin.

Suomela teki uraa Elannon jälkeen E-instituutissa ja Kulutusosuuskuntien Keskusliitossa. Hän liittyi kansandemokraattiseen liikkeeseen 1969. Vanhan valtaukseen ei Suomela enää osallistunut, mutta jatkoi vaikuttamista aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja rauhanasian ajajana. Hän istui Helsingin kaupunginhallituksessa ja vaikutti Rauhanliitossa. Suomela toimi 1990-luvulla Etyj-pohjalta ihmisoikeuksia edistävän Suomen Helsinki-komitean puheenjohtajana ja UM:n Kansainvälisen ihmisoikeusasiain neuvottelukunnan jäsenenä. Hän osallistui keskeisesti Vasemmistoliiton periaateohjelmien (1998 ja 2007) laadintaan.

Suomelan kirjoittamat tai toimittamat kirjat käsittelevät muun muassa rauhanpolitiikkaa ja liikkeenjohtoa. Hän on avustanut Ydin-lehteä ja Kansan Uutisia sadoilla artikkeleilla ja kolumneilla. Suomela tunnustautuu edelleen 2010-luvulla 60-lukulaiseksi: ”Oli hienoa elää 60-luku. – Useat meistä tiedostivat vuosikymmenen poikkeuksellisuuden merkityksen jo silloin. Mutta 60-luvun ajatukset eivät ole kenenkään yksityisomaisuutta. Vuosikymmenen perintö on kaikkien jalostettavissa.”

POHDITTAVAKSI:

1) Miten rauhanajatus näkyy suomalaisessa ajattelussa vuonna 2017?

2) Onko 60-lukulaisuudella edelleen merkittävä aatevoimaa Suomessa?

Euroopan historian professori, FT Laura Kolbe

LÄHDELUETTELO:

Hallman, Kristiina, Tottelisinko? Suomalaista Sadankomietaa vuodesta 1963. Suomen Sadankomitealiitto, 1986.

Kolbe, Laura, Eliitti, traditio, murros. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 1960-1990. Otava, 1996.

Leppänen, Veli-Pekka (toim.), Etusivu uusiksi. Kansan Uutisten viis vuosikymmentä. Kansan Uutiset 2007.

Lipponen, Paavo: Muistelmat 1. WSOY 2009

Metsämäki, Mikko & Nisula, Petteri, Aktivistit. Suomalaisten kansaliikkeiden tarina. . Kleio, Edita: helsinki, 2006.

Suomela, Helena, Fredan ja Roban kulmassa. Tammi, 2005

Tuominen, Marja, Me kaikki ollaan sotilaitten lapsia. Sukupolvihegemonian kriisi 1960-luvun suomalaisessa kulttuurissa. Otava 1991.

Kansallisbiografia, SKS: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/9821/ Kirjoittanut Laura Kolbe 15.1.2010.